Hapanoluet ovat kiistatta the juttu tällä hetkellä. Souria, gosea ja muuta happamempaan makupalettiin iskevää olutta tehdään Suomessakin alati kiihtyvällä vimmalla. Yksi esiinmarssia johtaneista panimoista on Lahden kupeesta Vääksystä ponnistava Kanavan Panimo. Vuonna 2016 perustettu pienpanimo on lyhyessä ajassa onnistunut profiloitumaan yhdeksi Suomen osaavimmista hapanolutpanimoista, joilta tosin tarvittaessa taipuvat myös muunlaiset oluet.

Kanavan Panimon takaa löytyy Karlstedtin veljekset Jan ja Jukka. Myös isä Kyösti otettiin mukaan panimon myyntitehtäviin. Vääksyssä oluttouhut ovat siis jonkin sortin sukuvika?

– No ei nyt ehkä ihan sukuvika, mutta sinne suuntaan. Isällä oli aikanaan yritys Lah(d)essa, joka teki elintarvikepuolelle ja panimoteollisuudelle erilaisia paineastioita ja sekoittimia. Broidi on tehnyt ulkomaan myyntiä ja mä olen häärinyt aiemmin keittiömestarina, Jan “Janski” Karlstedt selvittää trion taustoja.

Jan ja Jukka Karlstedt edustivat myös keväisillä Sour Spring Break -hapanolutfestivaaleilla.

Veljeksillä on kotioluttaustaa, kuten niin monella muullakin alalle päätyneellä. Ajatus omasta panimosta alkoi kypsyä, kun Jan asui ja työskenteli Tahkolla Kuopion kupeessa ja Jukka Jyväskylässä.  Lopulta panimon kodiksi valikoituivat kuitenkin lapsuuden nurkat Vääksystä.

– 23 vuotta juoksin muualla ja kyllähän me Jyväskylää ja Kuopiotakin pohdittiin. mutta päädyttiin sitten kotinurkille. Lahessa toki on Teerenpeli ja pikkaisen isompi Hartwall. Nähtiin silti Päijät-Hämeessä tyhjää spottia ja onhan siitä lyhyt matka pääkaupunkiseudullekin, jonne noin puolet meidän tuotannosta menee.

Paikallista hyvää

On aivan oma tarinansa, miten Kanavan panimo päätyi lopulta juuri hapanoluiden pariin.

– Hapanoluet kiinnostivat meitä jo ja sitten lahtelainen olutbloggari Teemu Lahtinen (Bönthöö bönthöö) otti meihin yhteytti ja sanoi haluavansa, että joku Suomessa tekisi aidosti kunnollisen gosen.  Suhtauduimme asiaan aika varauksella ja sanoimme Teemulle, että onnistuu, jos hän ensin saa tuhannen litran setistä 500 litraa myytyä. No, meni joku hetki ja Teemu ilmoitti asian olevan kunnossa ja kyseli, että koskas sitä olutta nyt tehdään.  Siitä lähti ensimmäinen hapanolut meiltä liikenteeseen ja matkan varrella ollaan sittemmin opittu asiasta paljon, Jan Karlstedt kertaa.

Huonosti asia ei suinkaan lähtenyt liikkeelle, vaikka alku hieman sattumanvaraiselta kuulostaakin. Kanavan Panimo x Bönthöö bönthöö: Näin on marjat sai hyvän vastaanoton ja vielä parempaa oli luvassa yhteistyökuvion tiimoilta.  Kanavan Panimo X Bönthöö bönthöö: Paljas Saari  nimittäin pokkasi Suomen paras olut –kisassa voiton marja-, hedelmä- ja hapanoluiden sarjassa. Karlstedtin mukaan voitto toi mukavasti lisää näkyvyyttä ja nosti panimon kiinnostavuutta monen ihmisen silmissä.

Panimohommasta 95 prosenttia on pesemistä

Kanavan Panimon tuotantomäärät asettuvat Karlstedtin mukaan tänä vuonna  hieman alle 50 000 litran. Kesäisin isompi osa oluesta menee pulloihin, mutta kesäravintolamenekin hiljentyessä ja myynnin keskittyessä isompiin kaupunkeihin alkaa myös kegien osuus myynnistä kasvaa.

– Alkuhan meilläkin oli haastavaa, mutta nyt työ alkaa kantaa hedelmää. Väitän tämän skenen olevan jo vähän eskaloitunut siinä mielessä, että laadun merkitys korostuu jatkossa entistä enemmän. Enää ei voi erottua olemalla vain uusi.

Vääksyläisille laadukkuus merkitsee myös paikallisuutta, eikä pelkästään vain markkinoinnin tasolla.

– Humalat ja hiivat nyt tulevat luonnollisesti maailmalta, mutta muuten pyritään suosimaan paikallista. Päijät-Hämeessä meillä on etuna luonnollisesti Viking Malt. Mallastamaton vilja pystytään jäljittämään suoraan tilalle saakka ja  Vääksyn mylly käsittelee meille puolestaan viljoista osan.

Karlstedtin mukaan oluen valmistuksessa on oltava rehellisiä. Jos haluaa hyvää, se vaatii myös taloudellisia ponnisteluita. Esimerkiksi panimon Mustikka Gose syö sisuksiinsa 100 litraa kylmäpuristettua mustikkamehua jokaista tuhatta litraa kohden.

Mustikka Gosen mustikkaisuudessa ei ole säästelty.

– Se on kustannuskysymys, mutta vastaavasti se määrittää myös lopputuotteen hintaa. Mieluummin sitä tekee laadukasta, kun ei me voida hinnalla kuitenkaan jonkun Hartwallin kanssa kilpailla.

IPA-puolen sanotaan olevan helpompi reitti aloitteleville panimoille, koska vahva humalointi voi peittää alleen mahdolliset virhemaut. Karlstedtin mukaan hapanoluiden kanssa saa vastaavasti olla tuplasti tarkkana, sillä mokaamispaikkoja on useita.

– Se on ihan supersteriiliä hommaa. On kaksi vaihetta, jossa homma voi mennä perseelleen. Ensin on maitohappokäyminen ja sitten vielä oluthiivakäyminen. Maitohappokäymisessä pelataan 30 asteen pinnassa, joka on täysin ideaali juurikin kaikelle pilaantumiselle ja meilläkin se hapatusprosessi kestää hieman tuotteesta riippuen päivästä aina kolmeen vuorokauteen. Ikkuna mokaamiselle on siis iso. Oman kokemukseni mukaan panimohommasta 95 prosenttia on pesemistä, mutta ei sitä voi oikein tekemättäkään jättää, Karlstedt toteaa ammatin tylsemmistä puolista.

Kolme nopeaa

Minkä oluen joit viimeksi (ei oman panimon)?

– Urquellin

Olut on parhaimmillaan, kun..

– .. se on kylmää.

Kehu toista suomalaista panimoa:

– Mathildedalin kyläpanimo. Koen, että heillä on samankaltainen visio kuin meillä. He tekevät hyvää ympärillä olevalle yhteisölle ja valmistavat laadukkaita oluita.