Sonnisaaren vuosi on alkanut odottavissa tunnelmissa. Vuosi 2018 oli oululaisille panimolle hyvä. Olutta valmistui noin 100 000 litraa, yhtiö palkkasi kaksi täysipäiväistä työntekijää lisää ja pinnisti siitä huolimatta myös taloudellisen tuloksen osalta voitolle.

Iso harppaus oli myös kahden oluen, Hopi American Lagerin  ja Mulkero Porterin, saaminen S-ryhmän valtakunnalliseen jakeluun.

–Hakuhommahan sinne on mitä on. Ei kai sitä kukaan tiedä, millä perusteella ne sinne oluita valitsevat, Sonnisaaren Timo Kanniainen naurahtaa.

S-ryhmän tilaus oli Kanniaisen mukaan sen verran iso, että pariin kuukauteen ei panimolla juuri ylimääräisiä kikkailuita tehty.

– Kyllä se meiltä vaati useamman tuplakeiton tekemisen, joku kymmenkunta täyttä lavaa sitä olutta taisi lähteä S-ryhmän suuntaan alkuponnistuksena. Nyt saatiin sinne seuraavalle kaudelle vielä Hereford British Pale Ale myös mukaan, joskin rajoitetumpaan jakeluun.

Mulkero rynni tiensä S-ryhmän oluthyllyihin.

Kanniaisen mukaan nykyisellä laitteistolla ja tiloilla tuotantomäärät tulevat tänäkin vuonna pysymään 100 000 litran tuntumassa.

– Tuossa laajuudessa homma pyörii ihan ok. Tilojen takia emme pysty tällä hetkellä pullottamaan ja keittämään samaan aikaan, se on vähän ongelma.

Rohkea reseptimies

Kanniainen on Sonnisaarella mies, joka vastaa panimon kaikista resepteistä. Ja niitä riittää. Historiansa aikana panimo on puskenut markkinoille yli 100 erilaista olutta. Tällä hetkellä kestotuotannossa on seitsemän olutta.

–Maitokauppapuolelle olisi tarkoitus saada vakio-oluita pari lisää. Meillä on ajatus, että tehdään jatkuvasti uutta. Mielellään yksi tai kaksi kuukaudessa. Pysyypähän ainakin homma mielenkiintoisena, Kanniainen virnuilee.

Kirjoittajilla puhutaan usein writer’s block –ongelmasta, jolloin tekstiä ei synny, vaikka pitäisi. Kanniainen myöntää saman ongelman iskevän myös reseptejä kehiteltäessä.

Death Metal Jacket DIPA on yksi tämän vuoden ensimmäisistä uutuuksista.

–Inhoan ja tykkään reseptien tekemisestä. Välillä niitä paineita tuntee oikeasti, kun on yksin vastuussa panimon reseptipuolesta. Välillä taas on tosi helppoa ja idea reseptistä on valmiiksi viimeistelty kymmenessä minuutissa. Nykyään on tosin harmi, kun aika on sen verran kortilla. Ei kerkeä hirveästi tehdä koekeittoja. Meillä on pari tonnista tankkia, jossa testaillaan vähän villimpiä ideoita. Koekeitot on sitä luokkaa, että jos ei ole joku täysin uusi mauste mukana, niin ei me aleta sitä millään 20-litraisella testaamaan.

Välillä Kanniaisen päästä tulee sen verran erikoisia lopputulemia, että hän ei ole itsekään niistä aivan ihan varma. Yksi näistä oli Helsingin Craft Beer Winter Wonderland –olutfestivaaleilla tarjolla ollut Brutis eli brut imperial stout.

–Se on outo olut. Vaikka se on oma, en ole ihan sinut sen kanssa. Brutis on entsyymeillä kikkailtu niin kuin brut IPA:tkin, mutta imperial stouttina. 11,8 volttia ja juotavuus on rungon paksuuden osalta jotain 6–7-prosenttisen stoutin luokkaa. Tilasin entsyymejä, mutta brut IPA –osastoa ehti tippua siinä välissä jo sen verran muilta panimoilta, että annoin sen homman olla. Googlen perusteella näitä brut imperial stoutteja ei löydy maailmaltakaan keneltäkään muulta. Se on jo ajatuksena niin tyhmä, että riisutaan imperial stout alastomaksi ja viedään siltä se kaikista tärkein. Pitihän se nyt kokeilla, Kanniainen nauraa.

Vattu Sour on lähes aina olutfestivaaleilla mukana ollessaan Sonnisaaren myydyin olut.

Kanniaisen kanssa keskustellessa huomaa hänen olevan hyvin kärryillä olutmaailman trendeistä. Hänen mukaansa myös suomalaisten tietoisuus on myös kasvanut hirveästi muutamassa vuodessa. Trendit saapuvat Suomeenkin nyt nopeasti. Vaikka Sonnisaaren listoiltakin löytyy trendikkäitäkin oluttyyppejä, toivoisi oululainen hieman malttia peliin.

Hyvin tehty olut on aina yhtä arvokasta, olipa se sitten trendikästä tai ei.

– Ehkä sitä kaipaisi vähän, että ei mentäisi pelkästään aallonharjan mukana. En näe mitään syytä esimerkiksi väheksyä lageria tai vaikka yleisimmin perinteisiä saksalaisia ja englantilaisia oluita. Hyvin tehty olut on aina yhtä arvokasta, olipa se sitten trendikästä tai ei.

Kanniainen sanoo juuri saksalaisen olutkulttuurin olevan kaikista lähimpänä hänen sydäntään. Hänen mukaansa saksalaisen olutkulttuurin hienous on alueellisuudessa ja uskalluksessa tehdä rehdisti omaa juttua. Sonnisaarella se oma juttu on tehdä ennakkoluulottomasti kaikenlaisia oluita.

– Johtoajatus on alusta asti ollut tehdä laajalla rintamalla jumiutumatta johonkin yhteen tiettyyn tyyliin liikaa. Ipoja meillä on varmasti eniten tehty, mutta ei me haluta olla pelkkä IPA- tai sour-panimo. Onhan me esimerkiksi alusta asti tehty lagereitakin. Se on herkkää hommaa, jossa virheet paistaa helpommin läpi kuin monessa muussa oluessa. Toisaalta ei niitä lagereita pidä pelätäkään. Lämpötilat ja tasapainopisteet ovat vähän erilaisia, mutta siinäpä se. Haluan tehdä asiat hyvin ja mielestäni on tärkeää, että pystyy tekemään monipuolisesti. Olenkin aina sanonut, että minun suosikkityylini on olut.

Ei pelkästään eurot silmissä

Korjaamolla järjestetty Craft Beer Winter Wonderland oli erikoinen olutfestivaali, jossa suomalaispanimot olivat poikkeuksellisesti vähemmistössä.  Kanniainen myöntää olevansa otettu, kun Sonnisaarelle napsahti kutsu yhtenä neljästä suomalaispanimosta. Hänen mukaansa tapahtuma oli niin spesiaali, että kamojen pakkaamista Oulusta asti pitänyt kahta kertaa miettiä. Noin muuten olutfestivaalien suhteen Kanniainen painottaa useamman tekijän ratkaisevan, kannattaako tapahtumaan lähteä.

Timo Kanniainen pääsi palvelemaan Helsingin olutjanoisia Craft Beer Winter Wonderland -olutfestivaaleilla.

– Varmuus jonkinlaisesta taloudellisesta mielekkyydestä on hyvä tietysti olla. Olutfestivaaleilla on kuitenkin kyse niin paljon muustakin kuin rahasta. Nämä ovat hyviä verkostoitumispaikkoja, joissa tulee hyviä keskustelunavauksia ja monesti nämä poikivat yhteistyökuvioitakin, Kanniainen kertoo ja lisää Craft Beer Winter Wonderlandissa järjestävässä roolissa olleen Coolhead Brew’n saapuvan parin viikon päästä Ouluun tekemään yhteistyökeitoksia.

Kanniainen myöntää rehdisti oluttapahtumien olevan myös työntekijöille oiva paikka vaihtaa vapaalle.

– Pyrimme ottamaan sen verran työntekijöitä mukaan, että voi tehdä tiskillä esimerkiksi neljä tuntia töitä ja sen jälkeen lähteä tutustumaan muihin panimoihin ja heidän tuotteisiin. Mikäs sen parempaa, Kanniainen hymyilee.