Olarin Panimolla on ollut kiireinen vuosi. Hanna Montonen aloitti alkuvuodesta ja pisti lähes ensitöikseen urbaanista kulttuurista ammentavan panimon etikettien ilmeet uusiksi. Syksyllä oli vuorossa laitteiston uusinta. Nyt pienten ponnistelujen 3000 litran järjestelmä puksuttaa panimon perusvalikoiman tuotteita.

Osittain kyse on ehkä paremmin iskevästä graafisesta ilmeestä, osittain hyvistä oluista, mutta myös tietoisesta päätöksestä. Sloganilla Olarilaista, ehdottoman maanalaista operoiva panimo on alkanut näkyä aiempaa enemmän.

– Ennen oltiin sloganin mukaisesti ehkä vähän maanalaisempi. Tänä vuonna ollaan panostettukin näkyvyyteen. Yhä ollaan maanalaisia, mutta on alettu kontaktoida asiakkaita enemmän. Ennen se meni vähän se kulma edellä, että sana kiiri ja sitten ihmiset kiinnostuivat sitä kautta, Montonen pohtii.

Vuoden alussa Olarin panimolla aloittanut Hanna Montonen vastaa myynnistä, markkinoinnista kaupasta ja somesta.

Olari on olennainen ja varsin merkittäväkin palanen suomalaisen räpin historiaa ja evoluutiota. Se näkyy myös panimon oluissa. Panimon oluentekijä Ville Leino on asunut Espoossa sijaitsevassa kaupunginosassa 2-vuotiaasta lähtien.

– Olarissa on aina ollut graffitit, skeittaus ja räppi vahvoina. Muuta kuuluisaa täällä ovat lähinnä Olarin punavalkoiset kerrostalot ja Olarin naisvoimistelijat. Alunperinkin meillä oli idea, että lähdetään vetämään lähiöteemalla. Ei mitään maalaisromantiikkaa, raikkaana virtaavia tunturipuroja tai mitään sellaista. Enemmänkin sellaisia kusenhajuisia alikulkutunneleita. Suomessa kuitenkin puolet ihmisistä asuu lähiöissä. Lähiö vetoaa, oli sitten Olarissa tai vaikka Hervannassa.

”Ei mitään maalaisromantiikkaa, raikkaana virtaavia tunturipuroja tai mitään sellaista. Enemmänkin sellaisia kusenhajuisia alikulkutunneleita.”

Leino on samaa 1970-luvulla syntynyttä ikäpolvea kuin Panimon oluissakin vilahtaneet paikalliset räppärit.

– Edu Kehäkettuset ja nämä muut ovat mun vanhoja koulukavereita.

– Niin siis kaikki yli nelikymppisiä, nuorempaan kaartiin kuuluva Montonen kuiskaa nauraen vierestä.

– Sattumaltahan se on sama ikäporukka, joka juo näitä oluita. Meidän Facebook-ryhmän porukastakin varmaan 70 prosenttia osuu ikähaarukkaan 30–45 -vuotiaat, Leino sanoo.

MC Taakibörstalla on jo oma oluensa, uudemmasta olarilaiskaartista Jeijjo & Nupi saivat oman Hunsvotti-nimisen American lager -oluensa syksyllä ja joulupyhien spesiaaliksi panimo lanseerasi Edumania veriappelsiini -pale alen.

Laineen kaveripiiristä löytyy yhä räppäreitä, joille oman oluen voisi tehdä. Ironisesti maanalainen panimo voi olla joillekin räppäreistä jo liian valtavirtaan menevää touhua.

– Osahan niistä pitää tätä hommaa liian kaupallisena, eikä halua lähteä mihinkään oheistuotteiden myyntiin, Montonen myöntää.

Olari Otaniemessä

On hivenen erikoista, että vahvasti paikallisylpeyttä hehkuva Olarin panimo ei sijaitse fyysisesti Olarissa. Uudet tilat kauppapaikkoineen löytyivät Otaniemestä. Syykin on Montosen mukaan looginen.

– Olari on asuinaluetta ja sieltä ei löydy tuotantotiloja, jotka sopisivat panimokäyttöön ja meillä ei ainakaan tässä vaiheessa ole resursseja rakentaa omia tiloja. Nämä VTT:n vanhat tutkimustilat ovat hyvät. Sijainti ja vuokra ovat hyvät, metrolla pääsee lähelle ja nostokurkikin löytyy katosta, Montonen sanoo.

Bisnesjargonilla sanottuna panimo saa myös hyviä synergiaetuja naapurista, jossa noin 150 metrin päässä majaa pitelee toinen espoolaispanimo Fat Lizard.

Uusi laitteisto on saatu Otaniemessä käyttöön ilman suurempia ongelmia.

– Tuo se asiakkaita ja hyvää pöhinää meidänkin kaupan puolelle, kun on kaksi panimoa lähekkäin. Meillä on kuitenkin molemmilla sen verran omat juttumme, että en koe, sillä tavalla kilpailevamme keskenämme.

Olarin panimo aloitti loppuvuodesta 2015. Leinon mielestä suomalainen olutmaisema on muuttunut paljon siinä ajassa, vaikka ei puhuta ajallisesti kuin muutamasta vuodesta.

– Humalankäyttöhän on melkein tuplaantunut. Meidän Area 21 IPA oli ihan extreme, kun se ilmestyi. Sitä pidettiin liian humaloituna, kun nyt se menee sellaisena keskiverto-IPA:na.

Leino nostaa esiin myös vuonna 2016 julkaistun MC Taakibörsta IPA:n, joka sisälsi mangoa.

– Ruotsalaisethan laittoi jo silloin paljon hedelmää kyytiin, mutta aika lähelle tuo oli varmaan Suomen ensimmäinen IPA, jota oli maustettu hedelmällä. En väitä, että oltiin ensimmäisiä, mutta ainakaan omiin silmiin ei silloin osunut.

Montosen arvion mukaan oluttrendit eivät enää kierrä Ruotsin tai muiden lähimaiden kautta Suomeen, vaan tulevat härmäänkin suoraan Yhdysvalloista.

– Niinhän on meillä sekin tietysti muuttunut, että nyt meillä on talossa töissä joku, joka ymmärtää näistä trendeistä jotain, Leino nauraa väliin.

– Aloittaessamme tajusin sen verran, että halusin meille IPA:n ensimmäiseksi olueksi. Tiesin sen myyvän hyvin, mutta olihan siinä muitakin syitä. Tiesimme, että jos virhemakuja tulee IPA:ssa ne peittyvät paremmin alle. Se oli turvallisempi tapa aloittaa.

 Olarin panimon tuotantomäärät asettuvat tänä vuonna noin 100 000 litran tuntumaan. Myytävistä oluista Leinon mukaan noin 70 prosenttia menee IPA-kategoriaan. Montosen mukaan ensi vuonna tuotantomäärä kasvaa todennäköisesti hieman ja tarkoituksena on myös vähän kartoittaa maanalaisen panimon levittäytymistä Ruotsin ja Viron puolellekin.

Olarin Panimon yhteydessä on myös oma myymälä.

Leinon mukaan panimo haluaa kasvaa, mutta omilla ehdoillaan. Viiden vuoden päästä Leinon mukaan valmistusmäärät voisivat huidella jossain 300 000–400 000 litran välillä.

– Halutaan kasvaa, mutta ei rajattomasti. Jos haluaa kasvaa, pitää olla entistä bulkimpia tuotteita, joita pitää myydä halvemmalla ja tehdä kompromisseja.

Kolme nopeaa

Minkä oluen joit viimeksi (ei oman panimon tuote)?

Hanna: One Pint Pubissa Ruoholahdessa join Vibrantin Forestin Pupa pale alen, kun sitä sai ensimmäisen kerran tölkissä. Oli ihanaa.

Ville: Aina kun käyn Gallow’sissa juon real alea. Se oli Luna joku. (seuraa puhelimen selailua). Eli siis Salopian Breweryn Luna.

Olut on parhaimmillaan kun..

Hanna: … se sopii sen hetkiseen fiilikseen ja se vastaa sen hetkiseen oluthimoon.

Ville: … emmä tiedä. Silloin kun se on tuoretta.

Kehu toista suomalaista panimoa.

Hanna: Apua, saako sanoa kaikki? Hiisin Tatu on maailman ihanin ihminen, meillä on kaveritatskatkin. Fat Lizard, loistavia oluita ja brändääjiä sekä ennen kaikkia hauskoja tyyppejä. Tujut myös!

Ville: Maistilan tyypit, ne suhtautuu niin tosissaan tähän hommaan sekä tietysti naapurin Fat Lizardin ihmiset.