Vanhan paikallisen hokeman mukaan Lappeenranta on kaupunki,jossa streittaritkin dokaavat. Väittämän todenperäisyydestä on paha sanoa varmuudella,mutta sen sijaan varmuudella voi sanoa kaakosta löytyvän ansiokkaita olutperinteitä. Lauritsala Ölbryggeri aloitti jo 1850-luvulla ja samalla vuosisadalla sai alkunsa myös Lappeenrannan Olut- ja Portteritehdas.

Seuraavalla vuosisadalla vetovastuuta kaupungin olutperinteistä kantoi Karjala-olut, jota vuonna 1966 Hartwallin omistukseen siirtyneessä ja Lappeenrannan satamassa sijaitsevassa panimossa valmistettiin aina 1990-luvun alkuun saakka.

Nykyään kaupungin olutperinteet lepäävät yksin vuonna 2015 perustetun Panimoyhtiö Tujun harteilla. Harapaisessa vanhan meijerin tiloissa sijaitseva panimo on jo muutamassa vuodessa profiloitunut laadukkaaksi tekijäksi Suomen pienpanimorintamalla. Tujun oluista vastaava Tuomas Mäkiniemi pitää Lappeenrantaa hyvänä olutkaupunkina.

– Kokoonsa nähden tää on miusta oikein hyvä paikka. Pieniä yksityisiä paikkoja on alkanut tulla lisää. Hanapaikkoja ei niin hirveästi ole, mutta pullot liikkuvat hyvin, Mäkiniemi toteaa.

Juuri Nürnbergistä perinteisestä Brau Beviale -tapahtumasta kotiutunut Mäkiniemi oli omien sanojensa mukaan tällä kertaa vain haahuilemassa paikalla.  Hänen mukaansa näistä reissuista jää yleensä kuitenkin jotain poikimaan. Vuotta aiempi visiitti Keski-Eurooppaan antoi vision uudesta pullotuslaitteesta, joka otettiin lopulta käyttöön tämän vuoden kesänä. Mäkiniemen mukaan arki rullaa nyt mukavammin uuden laitteen myötä.

– Se helpottaa ja nopeuttaa. Samalla pääsi eroon kroonisista tenniskyynärpäistä. Välillä pitää vähän terveyteenkin kiinnittää huomiota ja miettiä missä kuosissa nivelet ovat kymmenen vuoden kuluttua.

Tujun tuotantomäärät asettuvat tänä vuonna noin 45 000 litraan. Yhtiö on kasvu-uralla, sillä viime vuonna määrä pyöri hieman alle 30 000 litrassa. Menekillisesti Tujun tuotteita myydään luonnollisesti eniten Lappeenrannassa, mutta myös pääkaupunkiseutu vetää varsinkin kegien osalta erinomaisesti.

– Jatkossa jos siihen rapeaan 50 000 litraan pääsisi. Yksi tonnitankki tähän on tulossa vielä. Kahdessa vuorossa, kun alkaa keittää, niin sellaiseen 75 000 litraan voi nostaa, Mäkiniemi kertoo ja paljastaa lisäkäsien palkkauksen olevan työn alla panimossa.

Hänen visioissaan muutaman vuoden kuluttua Tujulla voisi olla muutama henkilö enemmän töissä. Firman olutvisionäärille on kuitenkin tärkeää kasvusta huolimatta pitää langat tukevasti käsissä.

– Halutaan pitää tämä homma hallittavana ilman että joudutaan tekemään turhia kompromisseja.

Kauppa tulossa

Panimoyhtiön ensi vuoden yksi isoista avauksista on avata oma kauppa panimon yhteyteen. Mäkiniemen mukaan todennäköinen ajankohta avajaisille on tuleva kevät tai alkukesä.

– Tilat on varattu, mutta homma on vielä alkutekijöissä. Seinää pitää rakentaa ja sen sellaista. Nyt ei ole ollut aikaa edistää sitä puolta, mutta kunhan tässä tulee hieman hiljaisempi vaihe hetkeksi, pitää sitten puskea kauppaa kasaan, Mäkiniemi kertoo.

Mäkiniemen mukaan viereisessä meijerikaupassa käy kesällä paljon ihmisiä ja hän uskoo kauppojen asiakasvirtojen ruokkivan toisiaan.Mitään kahdeksasta neljään –aukiololla operoivaa kauppaa ei ole tulossa, mutta silti hän usko muutoksen helpottavan panimon arkea.

Panimon ovi paljastaa Tujun olevan haluttu yhteistyökumppani.

– Yrityksille meneviä etikettioluita ei tarvitse enää kierrättää mitään kautta ja saa alkovahvuisiakin oluita eteenpäin.

Erilaiset yhteistyöoluet näkyvät vahvasti Tujun toiminnassa ja myös panimon ovessa, joka on tapetoitu panimon etiketeillä. Yhteistyöoluita on tehty muun muassa paikallisten HC Festien kanssa, kahvistouttia on väännetty yhdessä Suomen parhaana palkitun Lehmus Roastery –paahtimon kanssa ja naapurikunta Lemille on tehty kunniaa Capital of Metal –stoutin hengessä. Mäkiniemen mukaan kysyntää on yhteistyöpuolella riittänyt, välillä jopa liiaksi asti.

– Ei ole sitä tietoisesti puskettu, enemmän se on ollut reagointia. Perinteisesti meihin otetaan yhteyttä ja tehdään, jos vain suinkin ehditään. Välillä joutuu sanomaankin ei, kun kalenteri ei yksinkertaisesti anna vain periksi.

Omien käsien orja

Mäkiniemellä on kokemusta ravintolapuolelta kokin ja keittiömestarin tehtävistä. Hän myöntää itse tekemisen olevan hänelle henkisesti tärkeää. Aikanaan Jukka Monosen kanssa kaksikko teki nimenomaan ensin päätöksen panimon perustamisesta ja aloittivat vasta sitten harjoittelun. Parissa vuodessa Tuju on profiloitunut monipuoliseksi panimoksi, jolta taipuu niin modernin utuiset IPA:t kuin myös tuhdin monitasoiset stoutitkin.

Vihtahousun uutta tulemista saadaan odotella ensi vuoden puolelle.

– Kotona keittely vei aikanaan muutaman vuoden. Kyllä ne omat makutottumukset meidän valikoimassa näkyy, vaikka kaikenlaisia oluita juonkin. Sesonkien mukaan mennään paljon. Tällä hetkellä pullotettiin uusi erä Vihtahousua ja se maistuu taas. Se on vielä sen puolisen vuotta varaston puolelle ja sitten pistetään maailmalle, Mäkiniemi viittaa bourbontynnyreissä kypsytettyyn voimakkaaseen imperial stoutiin.

Tujun oluenpanijan mukaan taloudellisesti parempia hommia olisi useitakin. Silti itse valmistaminen ja omien tuotoksien näkeminen ja maistaminen ovat asioita, joita Mäkiniemi arvottaa korkealle.

– Kai sitä vain on niin kättensä orja, että ei osaa oikein muuta miettiä. Raakaa hommaahan tämä on, katteet ja voittomarginaalit ovat vaatimattomia. Miten ne nyt sanovatkaan, rakkaudesta lajiin.